Noniin nyt on sitten viimein saatu tämä blogi pystyyn ja siitä suurin kiitos kuuluukin ihanalle Lauralle, joka jaksoi auttaa tämän tekemisessä! (Tietysti myös Henna auttoi ;) Olen siis 16-vuotias tyttö Etelä-Suomesta, tarkemmin ottaen Kellokoskelta Tuusulasta. Käyn Järvenpään lukiota, nyt ensimmäinen vuosi jo takanapäin suoritettuna. Tuon koulun penkille palaankin vasta ensi vuonna, sillä pitkäaikainen toiveeni ja unelmani vaihtoon lähtemisestä on käymässä toteen. Sen mahdollistumisesta saan kiittää Rotareita ja äitiäni!

Olen siis lähdössä Kanadaan, Saskatchewanin provinssissa sijaitsevaan 20 000 hengen kaupunkiin nimeltä Yorkton. Provinssi Saskatchewan ei mitä luultavimmin sano kovinkaan monelle yhtään mitään, ei sanonut minullekkaan ennen googlailua :D Saskatchewan sijaitsee siis oikeastaan aika tarkalleen keskellä Kanadaa ja se on tunnettu yhtenä Kanadan preeriaprovinsseista, eli aika tasaista tulee olemaan! Myös keltaisina hehkuvat rypsipellot ovat yksi Saskatchewanin tunnusmerkeistä.

Aluksi olin hieman pettynyt kun kuulin mihin olen menossa, sillä toivoin pääseväni näkemään Kanadan upeitä vuoria ja luontoa ja Saskatchewanista kun on vaikeaa juuri minkäänlaista mäennyppylää löytää, kuten peltokuvasta huomaakin. Saskatchewanilaiset sanovatkin, että: "It's so flat that you can still see your dog running away after two days" Loppujen lopuksi olen oikeastaan iloinen, että päädyin tuollaiseen paikkaan, enkä mihinkään suurkaupunkiin. Kaupungit ovat kuitenkin yleensä suurinpiirtein samanlaisia. Mielestäni noissa silmänkantamattomiin jatkuvissa peloissa on sitäpaitsi jotain viehätysvoimaa. Toivon kuitenkin vuoden aikana pääseväni näkemään mm. Kalliovuoret, jotka ovat vain niin uskomattoman upeita, mitä kuvista vain olen nähnyt.

Lähden siis sunnuntaina ensin New Yorkiin, jossa meillä on yhteinen  kolme päivää kestävä orientaatioleiri muiden Pohjois-Amerikkaan lähtevien Rotaryvaihtareiden kanssa. Sen jälkeen lennän Toronton kautta Saskatooniin, joka on provinssin suurin kaupunki (n. 200 000 ihmistä) Lähtöfiilikset on tällä hetkellä aika sekavat kun lähtöön on enää se 3 päivää ja kaikki pakkaaminen ja muu on vielä aivan vaiheessa... Jotenkin odotan niin innoissani lähtemistä ja kaikkea uutta mikä vastassa Kanadan päässä odottaa ja toisaalta taas on surullinen olo kun joutuu jättämään kaikki rakkaat läheiset ihmiset tänne Suomen päähän. Uskon kuitenkin, että oikeat ystävät kyllä pysyvät. Eivät ne mihinkään katoa sen vuoden aikana. Silti se on kuitenkin rankkaa. Tai ainakin rankempaa kuin uskoin sen olevan...

Tarkoituksena on kertoa lähtöfiiliksistä vielä paremmin ennen lähtöä, joten lopetan tämän postauksen tähän, sillä tarkoituksena oli vain tulla kertomaan kuka olen ja mistä tulen, mutta nooh eipä ainakaan jäänyt postaus lyhyeksi!