Tänne Yorktoniin Kanadan päähän saavuin siis noin kuukaus sitte eli 7.8 torstaina. Olin tosi väsynyt tänne tullessa, sillä ensin oli lento Torontoon ja siitä vielä Saskatooniin, lisäksi aikaero oli mukavat 9 tuntia, johon oli sopeuduttava. Lentokentällä Saskatoonissa mua vastassa oli mun ensimmäinen host perhe, tai no host perheen isä Bryce, sisko Bryce ja nuorempi veli Colbie. Ja kyllä mun host isällä ja siskolla on sama nimi! :D Alkuun se tuotti vähän sekaannusta että kummasta puhun, mutta ei sitä enää oikeastaan huomaa paitsi jos kertoo muille jotain mitä olemme tehneet yhdessä. Silloin pitää aina selventää kummasta Brycesta on kyse, isästä vai siskosta :D

Tässä (tärähtänyt) kuva musta, Brycesta ja Colbiesta kun saavuin Saskatooniin. Saskatooniin saapuessa ehdin jo vähän aikaa toivoa, että matkustus olisi tältä erää ohi, mutta ei kun seuraava matka vietettiinkin autossa, kun ajomatka Yorktoniin oli 3,5 h...Tuo matka on siis täkäläisille täällä lyhyt, mulle se tuntu ikuisuudelta, kun pisin automatka mihin yleensä olen tottunut on semmoiset puoli tuntia tai korkeintaan tunti... Nyt alan jo pikkuhiljaa tottua näihin automatkoihin täällä! Yorktoniin saavuttiin kuitenkin lopulta ajomatkan jälkeen myöhään illalla, varmaan joskus 12 aikaan. Mun host perheen talo on siis remontissa ja mulla ei siellä vielä ole omaa huonetta, (tai sitä remontoidaan) niin en voinut muuttaa sinne heti, vaan olen asunut mun counselorin luona tän ekan kuukauden. Counselor on siis sellanen tukihenkilö, joka on jokaisella rotaryvaihtarilla, jos tulee vuoden aikana mitä tahansa ongelmia, niin hän on se keneen otetaan yhteyttä.

Tässä on siis talo, missä oon asunu viimesen kuukauden. Asun täällä mun counselorin, Rayn, Rayn vaimon Crystalin ja Rayn isän Allanin kanssa. Nää on tosi mukavia ihmisiä, koko ajan kysyvät tarviinko jotain tai haluunko ja auttavat mielellään kaikessa missä voivat :) Tää on itseasiassa aika iso, vaikka näyttäkin pienemmältä, mitä talot suomessa. Lähes kaikissa taloissa täällä on kellari, ei siis sellanen pimeä ja musta mihin suomalaiset yleensä ovat tottuneet, vaan ihan valoisa ja normaaleita huoneita. Vaikka oon siis asunu täällä mun counselorin luona, oon melkeen joka päivä nähny mun perhettä ja tehny niiden kanssa kaikkea. Eli käytänössä oon päivät ollu mun perheen kaa ja sitte illalla tullu nukkumaan tänne :D

Okei eli mitä kaikkee oon ehtiny täällä tehä tän kuukauden aikana, vai kuinka? No ensinnäki mullahan oli tää kuukaus kokonaa lomaa, sillä koulu alkaa täällä vasta syyskuussa.Tulin tänne siis torstaina ja ehin täällä Yorktonissa viettää kolme päivää, sillä jo maanantaina lähin mun host veljen Colbien kanssa RYLA- campille Manitobaan, toiseen provinssiin siis. Meidät otti bussi kyytiin täältä Yorktonista, jossa oli jo muita nuoria tullut kyytiin Reginasta (toisesta kaupungista) Kun saavuttiin leirille kaikki halailivat toisiaan, sillä he tunsivat  toisensa, jotka olivat olleet viime vuonna. Oli vähän awkward kun me uudet, ekakertalaiset RYLA:ssa vaan katottiin vierestä ja ei oikein tiedetty minne mennä, mutta kyllä se siitä sitten selkoontui mihin pitää mennä ja mistä löytyy mökit yms

.

Tässä minä ja Colbie ollaan juuri menossa bussiin. Campilla oli siis mökit, joissa jokaisessa oli neljä kerrossänkyä, eli 8 ihmistä yhdessä mökissä, joten kieltämättä aika ajoin himean tungosta oli mökissä. Juuri kun sain kaikki laukut ulos bussista ja kerroin nimeni yhdelle leirin counseloreista/ohjaajista, yksi tyttö mun vierestä kysyy, että sinäkö olet Miljaemilia suomesta ja halaa mua. Siinä vaiheessa suomalaisena tietenkin olin vähän, että joo kukas sä olet, en tunne sua miks sä halaat mua :D No tyttö esitteli itsensä Brittanyksi ja kävi ilmi, että hän oli viime vuoden Suomessa Vaasassa vaihdossa Rotaryn kautta ja siinähän me sitten alettiin puhua suomea, sillä Brittany puhuu yllättävän hyvin suomea, vaikka omastamielestään ei ollenkaan hyvin. Brittany oli meidän mökin counselor, eli oltiin samassa mökissä, mistä innostuttiin vielä enemmän. Meistä tuli Brittanyn kanssa tosi nopeesti hyviä kavereita, koska oli paljon yhteistä puhuttavaa vaihtarina olemisesta ja hänen vuodestaan Suomessa. Oli myös hauskaa puhua suomea Brittanyn kanssa jokailtaisilla leirinuotioilla, joissa kukaan muu ei ymmärtänyt meitä hehheh ;)

Tässä kuva viimeiseltä päivältä musta ja Brittanysta. Mitä me sitten siellä leirillä tehtiin? No meidät oli jaettu väriryhmiin ja minä ja Colbie kuuluimme Team Orangeen. Leirin alussa meille kerrottiin, että jokainen team tekee musiikkivideon, teamin counselorin valitsemasta kappaleesta. Meidän teamin counselor Evan oli valinnut meille kappaleeksi Fresh prince of bel air. En ollut koskaan kuullut tätä kappaletta aikaisemmin, mutta ei se haitannut musiikkivideon tekemistä ja hyvä siitä loppujen lopuksi tuli. Saimme siis päättää itse mitä musavideossamme tekisimme ja me päätimme tehdä lähes samalaisen kuin alkuperäinen musavideo.https://www.youtube.com/watch?v=O7OL1Zddef0&feature=youtu.be tuosta näkee meidän Team Orangen musavideon :)

Meillä oli myös team haasteita kolme. Ensimmäinen oli piilotettu vesimeloni vedessä, joka piti löytää ja tuoda omalle counselorille, mutta vaikeutena oli se että vesimeloni oli upotettu ennen veteen laittamista rypsiöljyyn tai johonkin rasvaan, niin että se oli tosi liukas pidellä käsissä, jos sen edes löysi. Myös muut saivat yrittää varastaa vesimelonin siltä kuka sen ikinä löysikään, ja meno oli aika brutaalia, mutta silti superhauskaa :D Seuraava team haaste oli night challenge, eli meidät herätettiin klo 3.00 aamulla/yöllä ja meidän piti ettiä vihjeitä, joiden mukana tuli tehtäviä, jotka piti ratkaista ennen seuraavan vihjeen saamista. Aluksi olin puoliunessa kun juostiin rastilta toiselle, mutta kyllä siinä sitten juostessa heräili :D Tämän team challengen  meidän team voitti! Viimeinen haastetehtävä oli viimeisenä iltana niin kutsuttu Amazing Race, jossa jokainen team oli pukeutun ut omaan väriinsä, me tietysti oranssiin, kasvomaalauksia myöten. Amazing Raceen kuului  mm. kanootin kantamista noin 20 minuuttia, mikä oli oikeesti paljon raskaampaa mitä kuvittelin ja mun suosikki niistä rasteista: mudassa pyöriminen haha. Tai ei me nyt vaa pyöritty siellä mudassa, mutta tavoitteena ol itäyttää ämpäri mudalla, ilman että sitä mutaa sai kantaa käsissä sinne ämpärin luo. Se oli tosi hauskaa! Meidän team voitti tämänkin haasteen eli oltiin 1. team koko leirillä, sillä voitettiin 2/3 haasteista. Ei kyllä tosin saatu mitään palkinnoksi, mutta ainakin meijän counselor Evan oli superilonen kun voitettiin!

Noiden haastetehtävien lisäksi leirillä meillä oli muita aktiviteetteja ja vapaa-aikaa ja jokailtainen campfire, jossa vaan juteltiin ja hengailtiin kaikki yhessä. Yhtenä iltana nuotiolla paistoimme smoreseja, jotka on siis paistettu vaahtokarkki kahden keksin ja suklaan välissä. Ne oli niin hyviä!  Vaikka oltiin vaan viikko tuolla campillä, niin meistä tuli tosi läheinen ja yhtenäinen porukka ja kaikki siellä itki viimeisenä päivänä kun piti lähteä takaisin busseilla kotiin. Tuolla leirillä oli siis ihmisiä Manitobasta, Saskatchewanista ja North-West Ontariosta, eli tämän mun rotarydistrictin alueelta.

Tutustuin kaikkiin, ketä siellä leirillä oli, sillä kuten sanottu siellä tutustuu tosi nopeesti kaikkiin. Tulin tosi läheiseksi erityisesti Brittanyn ja Meaganin kanssa, jotka molemmat olivat samassa mökissä kuin minä. Meaganin kanssa oli vaa niin helppo jutella kaikesta, sillä olimme niin samanlaisia ihmisiä. Viimesenä päivänä itkettiinkin molemmat sitä, että piti lähteä, sillä Meagan asuu Ontarion alueella, jonne on täältä ainakin 16 tunnin ajomatka, joten en häntä niin usein enää näkisi :( Keväällä on kuitenkin tämän rotarypiirin konferenssi, jonne menee kaikki inbound vaihto-oppilaat ja kaikki outbound vaihtarit, eli ne jotka lähtevät ens vuodeksi vaihtoon. Siellä ainakin nään Meaganin seuraavan kerran, sillä hän kertoi aikovansa hakea vaihtoon. Muutama päivä sitten juttelin juuri Meaganille ja hän kertoi aikovansa laittaa Suomen yhdeksi neljästä maavaihtoehdosta ja kertoi ettei olisi harkinnut Suomea ellei hän olisi tavannut minua ja Brittanya, joka siis oli Suomessa vaihdossa. Toivottavasti Meagan tulee Suomeen vaihtoon!

Tässä lisää kuvia viimeiseltä päivältä RYLA:ssa, sillä se oli oikeastaan ainut päivä kun otin kuvia.

Tuossa alempana sinisessä paidassa on siis meijän Team Orangen counselor Evan :)

Se oli siis mun RYLA kokemus, joka oli kyllä aivan mahtava! Colbie oli siis ensimmäisen kerran myös tuolla leirillä ja leirin lopuksi Colbie sanoi vanhemmilleen kun tultiin takaisin Yorktoniin, että : "yeah i'm going back next year!" Tosi hieno kokemus, että tuolle leirille pääsin! Taas kiitos kuuluu rotareille, tällä kertaa Kanadan rotareille tosin!

Muuten oonkin sitten pääasiassa ollut täällä Yorktonissa perheen kanssa, tutustunut Brycen kavereihin ja perheen tuttaviin. Mun perhe kävi myös Moose Jaw:ssa, toisessa kaupungissa, (noin 2,5 tunnin ajomatka) sillä mun host isän tädin mies kuoli, joten heidän oli autettava siellä. Minä ja Colbie lähdettiin mukaan, sillä Lorna, mun hostmom, halus näyttää mulle Moose Jaw:n, sillä se on sellanen vanha kaivoskaupunki. Käytiin myös Colbien kanssa paintballissa, mikä oli superkivaa!

Tossa alemmassa kuvassa näkyy mun hostmom Lorna, joka on aivan ihana ihminen! :)

Lisäksi ollaan mun perhe on vieny mua niiden mökille järvelle veneilemää, näilllä on sellane purjeveneen tapanen vene tai emmä oikeestaan tiiä, mikä vene se on, mut tosi hieno silti. Viikko sitte oltiin Colbien ja Brycen ja hostdad Brycen kanssa siellä järvellä veneilemässä ja tubing(en tiiä mitä se on suomeks) mutta oli kyllä ihan tosi hauskaa taas! Ainoo vaa, että se vesi oli todella kylmää, jos sattu tippumaan siitä tuben kyydistä :/ Tuossa muutama kuva, kun oltiin tubing. Se on siis tollasta, että vedetään tota tubea veneen perässä ja se joka ohjaa venettä yrittää tiputtaa tuben päällä olijat. Bryce ja Colbie sano, että yleensä se on hauskempaa, kun vesi on lämpimämpää niin ne, jotka on tuben päällä yrittää pudottaa myös toisiaan, mutta nyt yritimme vain pysyä kyydissä, sillä kumpikaan meistä ei halunnu joutua tonne kylmään veteen.

 

Tossa yhdessä kuvassa näkyykin mun hostperheen koira, Sammy, joka on ihan supersöpö!

Kävin myös pari viikkoa sitten bussilla Reginassa Brittanyn luona kyläilemässä pari päivää ja samalla tapasin ruotsalaisen rotaryvaihtarin, Linnean, joka asuu Reginassa. Linnean tapaan seuraavan kerran ens viikonloppuna, kun tapaamme kaikki tämän rotarydistrictin vaihtarit Neepawassa, jossa meillä on ensimmäinen vaihtariviikonloppu. Sitä seuraavana viikonloppuna lähdemme Linnean ja hänen counselorinsa kanssa Minnesotaan Jenkkeihin, Goodwill weekendiin, joka on jokin rotaryjuttu, mulle ei oo ihan vielä selvinny, että mikä, mutta kuulostaa tosi kivalta ja ootan innolla sinne lähtemistä! Vähemmän innolla tosin ootan 12 tunnin automatkaa, joka sinne on ajettavana...

Tässä oli siis mun ensimmäinen kuukaus lyhkäisyydessään, onnea vaan jos jaksoit lukea loppuun asti!